Kennel Dynamic Bull's

English Bull Terriers

Bullterrieri - Bullterrier

Historia

Rotu on peräisin Britteinsaarilta 1800-luvulta. Vedonlyönti koirien ja rottien, koirien ja härkien sekä koirien välisistä tappeluista oli yleistä. Haluttiin kehittää sekä luonteeltaan että kooltaan ja voimaltaan mahdollisimman hyvin näihin tappeluihin soveltuvia koiratyyppejä. Bulldoggeja risteytettiin erilaisten terriereiden kanssa, josta saatiin aikaiseksi rotu jota kutsuttiin Bull and Terrier. Koirien ja härkien väliset tappelut kiellettiin ja koirien väliset tappelut yleistyivät. Tarvittiin lisää ketteryyttä ja rotuun risteytettiin ilmeisesti myös Dalmatiankoira ja greyhound. Rodun jalostusta jatkettiin eteenpäin,  kunnes Bullterrieristä tuli voimakas, lihaksikas ja ketterä, mutta samalla menetettiin osa massiivisuudesta. Julman tarkoituksen kautta syntyi rotu Bullterrieri.

Irlantilaissyntyinen herra James Hinks on nykyaikaisen Bullterrierin luoja. Vuonna 1862 hän esitteli uudentyyppisen kokovalkoisen Bullterrierin, joka oli helpompi ja mukautuvampi kuin vanha muunnos. Rotu muuttui pikkuhiljaa komeaksi seurakoiraksi.


Ulkonäkö

Lihaksikas ja vankkarakenteinen, koiramaailman gladiaattori. Bullterrierin pää on ovaalinmuotoinen ja siitä rotu onkin tunnettu. Silmät ovat pienet kolmionmuotoiset, vinoasentoiset, väriltään tummat. Karvapeite on lyhyttä ja tiivistä. Bullterrieri on korkeuttaan hieman pitempi. Rotumääritelmä ei anna mitään korkeus- tai painosuositusta, vaan Bullterrierin edellytetään olevan kokoonsa nähden mahdollisimman massiivinen, mutta ei kuitenkaan missään tapauksessa lihava.


Väreistä

Bullterriereitä on monta eri väriä, joista valkoinen on se "aito" alkuperäinen. Värillisillä värilliset alueet ovat vallitsevia valkoisiin nähden. Värillisissä valkoisen määrä saattaa vaihdella. Jos värilliseltä yksilöltä puuttuvat valkoiset merkit kokonaan tai lähes kokonaan on se usein solid.

Bullterrierin värit:

  • White/valkoinen
  • Brindle/juovikas
  • Blackbrindle/mustajuovikas
  • Red/punainen
  • Fawn/kellertävä
  • Tricolor/kolmivärinen

Sininen ja maksanvärinen ovat ei-toivottuja ja samalla hylkääviä.


Luonne

Bullterrieri on luonteeltaan ystävällinen, iloinen, leikkisä, älykäs ja usein myös hyvin itsepäinen. Bullterrieri tarvitsee monipuolisia virikkeitä, muuten se tylsistyessään saattaa tehdä tuhoja, kuten pientä pintaremonttia ja välillä vähän suurempaakin. Historiansa vuoksi Bullterrieriltä löytyy myös paljon rohkeutta ja päättäväisyyttä. Bullterrieri ei saa kuitenkaan koskaan olla aggressiivinen. Omistajalta vaaditaan määrätietoisuutta, rajojen asettamista, paljon rakkautta ja huumoria. Bullterrierit rakastavat ihmisiä, joten ne eivät viihdy pitkiä aikoja yksin. Bullterrieri haluaa touhuta mukana siellä, missä sen perhekin on.


Terveys

KUULO

Bullterriereillä esiintyy jonkin verran synnynnäistä kuurotta. Kuurous on vamma, joka voi haitata koiraa kohtuullisen lievästi tai huomattavan paljon. Koiran kuurous voi olla toispuoleista tai koira voi olla täysin kuuro. Toispuoleisesti kuurolla eläimellä tapahtuu vielä molempien korvalehtien liikettä sen kuullessa ääniärsykkeen, tästä syystä puolikuuron pennun havaitseminen pentulaatikossa voi olla haastavaa/mahdotonta. Eläinlääkäri voi tehdä koiralle BAER-kuulotestin (BAER=brain stem auditory evoked response). Se tehdään rauhoituksessa tai anestesiassa. Testissä koiran korviin johdetaan naksutusääntä ja päänahkaan sekä korvien lähelle asetettavien elektrodien avulla tutkitaan aivojen sähköistä vastetta näille ärsykkeille Useimmat kasvattajat testauttavat pennut ennen kuin ne lähtevät omiin koteihinsa.

Perinnöllinen synnynnäinen sisäkorvaperäinen kuurous liittyy yleensä mutta ei aina valkoista turkin väriä säätelevään geeniin. Tästä syystä valkoisilla yksilöillä on todettu enemmän kuuroutta.

Artikkeli kuulosta & BAER-testistä (AISTI eläinsairaala)


ALLERGIAT, ATOPIAT JA IHO-ONGELMAT

Bullterriereillä esiintyy allergioita, atopiaa ja erilaisia iho-ongelmia. Allergia on elimistön puolustusjärjestelmän yliampumista. Allerginen reaktio on jatkuva tulehdusreaktio, jossa immuunijärjestelmä tuottaa allergian aiheuttajaa kohtaan runsaasti vasta-aineita. Allergiaa voivat aiheuttaa mm. siitepölyt, huonepöly, pöly- ja hilsepunkit, home- ja sieni-itiöt, eläinhilse, höyhenet, erilaiset ruoka-aineet sekä monet muut tekijät. Myös stressi lisää allergia-oireita, vaikkei niitä itsessään aiheuta.

Oireita voivat olla seuraavat:

•Tassujen nuoleminen ja pureskelu

•Kuonon hierominen maahan tai esineisiin

•Jatkuva itsensä rapsuttelu tai raapiminen

•Toistuvat korvatulehdukset

•Epänormaali karvanlähtö

•Ihon rikkoutuminen

Allergiat/atopiat ovat vahvasti periytyviä, joten allergista/atooppista koiraa EI tulisi käyttää jalostukseen. Vaiva on koiralle kiusallinen ja voi vaatia lääkitystä loppuelämäksi.


SYDÄN

Sydänlihaksen tehtävä on ylläpitää riittävän suurta kiertävää verimäärää ja normaalia verenpainetta. Veri kuljettaa happea ja ravinteita elimistön soluille ja kuljettaa kuona-aineita pois soluista.

Koirilla esiintyy sydänvikoja. Synnynnäisiä sydämen epämuodostumia on n. 5% kaikista sydänvioista ja n. 95% kaikista koirien sydänvioista on ns. hankittuja (läppävika ja sydänlihaksen rappeuma). Valtaosa synnynnäisistä sydänvioista on periytyviä. Periytymismekanismi on monimutkainen, useiden perintötekijöiden yhteisvaikutuksen tuloksena todennäköisyys synnynnäisen sydänvian esiintulolle jälkeläisissä lisääntyy.

Useimmiten synnynnäistä sydänvikaa epäillään rutiinitarkastuksen yhteydessä kuullun sivuäänen perusteella. Koira on yleensä tässä vaiheessa oireeton. Mahdollisesti esiintyvät oireet vaihtelevat suuresti riippuen siitä, mikä rakenteellinen muutos on kyseessä, sekä muutoksen vakavuusasteesta. Tavallisimpia oireita ovat yskä, hengitysvaikeudet johtuen nesteen kerääntymisestä keuhkoihin, alentunut rasituksen sieto, vatsan turpoaminen, tajuttomuustilat, ruokahalun alentuminen sekä laihtuminen. Samankaltaisia oireita havaitaan usein myös hankittujen sydänvikojen yhteydessä.

Bullterriereillä esiintyy sydänvikoja, joista yleisimmät ovat erilaiset läppäviat ->vuodot ja ahtaumat. Sydänsairausriskin vuoksi suositellaan sydänkuuntelua kerran vuodessa. Tarkemman kuvan sydämen tilasta saa ultraäänitutkimuksella, jonka suorittaa sydänsairauksiin erikoistunut eläinlääkäri. Sydämen ultraäänitutkimus kertoo sydämen rakenteesta ja toiminnasta sekä pumppauskyvystä. Ultraänitutkimuksessa mitataan sydämen kammioiden ja eteisten koot ja seinämäpaksuudet sekä kammioiden supistusvoima.

Artikkeli (Seppo Lamberg)


MUNUAISET

Munuaisten päätehtävä on suodattaa verestä aineenvaihdunnan lopputuotteita, kuona-aineita. Munuaiset huolehtivat myös elimistön neste-, happo-emäs-, ja elektrolyyttitasapainon säätelystä ja osallistuvat myös verenpaineen ja punasolutuotannon säätelyyn.

Munuaissairauden oireita ovat ruokahaluttomuus, lisääntynyt juominen, lisääntynyt virtsaaminen tai virtsaamiskyvyttömyys, huono karvapeite, alakuloisuus ja oksentelu. Oireet voivat ilmaantua yhtäkkiä tai kehittyä hiljakseen pidemmän ajan kuluessa. Krooniseen munuaisvikaan ei ole parannuskeinoa, mutta oikealla ravinnolla ja tukihoidolla voidaan parantaa munuaissairaan koiran elämänlaatua.

Bullterriereillä esiintyy jonkin verran munuaissairauksia, joista yleisimmät ovat perinnöllinen nefriitti ja polykystinen munuaissairaus (PKD), jotka aiheuttavat munuaisten vajaatoimintaa. Vähintään jalostukseen käyttettäviltä yksilöiltä tulisi tutkia virtsakoe (prot/krea) kerran vuodessa. Tarkemman kuvan munuaisten tilasta ja rakenteesta saa munuaisten ultraäänitutkimuksella.


POLVET

Polvilumpioiden sijoiltaanmeno eli patella luxatio voi olla perinnöllistä tai hankittua. Synnynnäinen virheellinen polvilumpio voidaan havaita joissain tapauksissa jo noin kuuden viikon iässä. Normaalisti polvitarkastus tehdään täysikasvuiselle koiralle.

Polvilumpion sijoiltaanmenon oletetaan periytyvän polygeenisesti ja resessiivisesti. Periytymisen aiheuttaa siis useampi geeni ja sairaus tulee esiin vain, jos koira saa molemmilta vanhemmilta sairaudelle altistavia perintötekijöitä.

Patellaluksaatio voi ilmetä usein eri tavoin. Vaivasta kärsivä koira voi seisoa polvet yhdessä tai olla kinnerahdas. Koira voi olla haluton varaamaan painoa kyseiselle jalalle. Raaja saattaa kiertyä ulospäin, kun paino lasketaan raajalle. Jotkut koirat voivat kieltäytyä kulkemasta portaita tai hyppäämästä. Normaalin liikunnan aikana tai manuaalisen polven taivuttelun yhteydessä saattaa polvilumpio tulla ulos telaurasta ja pysyä ulkona tai kiertyä uran reunalle ja sitten pompata takaisin paikalleen itsestään. Vakava-asteisimmissa patellaluksaatioissa koira saattaa olla kyyristyneenä, polvet koukussa ja sisäänpäin kääntyneenä. Suurin osa koiran painosta siirtyy tällöin eturaajoille.

Bullterriereillä esiintyy jonkin verran polvilumpioiden luksaatio ongelmaa.


PURENTAVIRHEET

Bullterriereillä esiintyy jossakin määrin virheellisiä purentoja, kuten alapurentaa, yläpurentaa, hammaspuutoksia, ylimääräisiä hampaita ja väärin asettuneita kulmahampaita. Nämä virheet ovat perinnöllisiä, mutta niiden tarkkaa periytymismekanismia ei tunneta.

Purentavirheet aiheuttavat harvoin vakavia terveydellisiä ongelmia, poikkeuksena kulmahampaat, jotka painuvat pahasti ikeniin tai kitalakeen. Pahasti painuvat kulmahampaat täytyy aina hoitaa, koska ne voivat aiheuttaa kipua ja tehdä pahimmassa tapauksessa reiän nenäonteloon saakka. Hoitona oikominen, alakulmahampaiden lyhennys (pulpa-amputaatio) tai koko hampaan poisto.


NAPATYRÄ

Napatyrä on vika, jossa suolen osa, vatsapaita tai vatsaontelorasvaa työntyy vatsaontelon seinämän ulkopuolelle ihon alle navan kohdalta. Napatyrä on useimmiten todettavissa jo luovutusiässä. Napatyrä todennäköisesti periytyy polygeenisesti. Napatyrä ei yleensä aiheuta vakavaa haittaa. Mikäli tyrä on suuri, suositellaan sen korjaamista kirurgisesti. Tällöin kasvattaja korvaa leikkauksesta aiheutuneet kulut. (kts.Kennelliitto)


Muita terveysongelmia:

- LAD = Letaali akrodermatti -> sinkin imeytymishäiriö

- Epilepsia

- Hännän jahtaus, spinnaus

- Raivosyndrooma


TERVEYSTUTKIMUKSET

Suomen Bullterrieriyhdistys suosittaa ainakin kuulon (BAER), sydämen (kuuntelu), munuaisten (virtsakoe) ja polvien tutkimista (kliininen tutkimus). Lisäksi voi kuvauttaa lonkat ja kyynärät (röntgen), tutkituttaa sydämen ja munuaiset ultraäänellä, sekä peilauttaa silmät.

Käyttötarkoitus ja pari sanaa koulutuksesta

Suurin osa Bullterriereistä toimittaa seurakoiran virkaa, eikä niillä tänä päivänä ole varsinaista käyttötarkoitusta. Bullin kanssa harrastetaan jonkin verran tokoa ja agilityä, mutta ylivoimaisesti suosituin harrastus on näyttelyt. Bullterrieri on näyttelykoirana turkkinsa puolesta helppo. Sitä ei tarvitse trimmata ja se on normaalilla huolenpidolla näyttelyvalmis liki milloin vain. Kehässä esiintyminen vaatii puolestaan useimmilta yksilöiltä harjoitusta (ja paljon). Bulleilla on rutkasti energiaa ja miellyttämishalu on vähäinen, joten Bullin motivoinnissa ja kouluttamisessa on paljon haastetta. Kouluttaminen ei ole onneksi kuitenkaan mahdotonta, mutta vaatii huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi paimenkoiratyyppisen rodunedustajan kouluttaminen. Bullterrierin koulutuksessa en suosittele käytettävän kovia otteita, eikä missään nimessä kurittamista, tällä saa vain aikaiseksi surullisen, aran, epävarman ja arvaamattoman koiran. Bullin kanssa pitää olla määrätietoinen ja johdonmukainen. Itse käytän paljon positiivista palkkausta, huonon/epätoivotun käytöksen huomiotta jättämistä tai jäähyttämistä. Bullin koulutuksessa vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja huumoria sekä kekseliäitä motivointikeinoja.


Bullterrieri - Rotumääritelmä (FCI)

BULLTERRIERI (BULL TERRIER)

Alkuperämaa: Britannia

YLEISVAIKUTELMA: Vahvarakenteinen, lihaksikas, tasapainoinen ja aktiivinen. Ilme tarkka, määrätietoinen ja älykäs.

OMINAISPIIRTEET: Koiramaailman gladiaattori, täynnä tulta ja rohkeutta. Erikoispiirteenä kuonon kärkeä kohti kaartuva (downfaced), munanmuotoinen pää. Koosta riippumatta sukupuolileima hyvin selvä.

LUONNE: Tasainen ja kuriin mukautuva. Itsepäisyydestään huolimatta erittäin ihmisystävällinen.

PÄÄ: Pitkä, vahva ja syvä kuonon kärkeen asti, mutta ei karkea. Edestä katsoen munanmuotoinen ja täyteläinen, pinta sileä ilman lovia ja kuoppia. Päälaki korvien välillä lähes tasainen. Sivusta katsoen profiili hieman alaspäin kaartuva niskakyhmystä kirsuun. Kirsu musta ja alaspäin kääntynyt. Sieraimet hyvin kehittyneet, alaleuka voimakas.

SILMÄT: Kapeat, vinoasentoiset ja kolmionmuotoiset. Syvällä sijaitsevat, mahdollisimman tummat, lähes mustat. Läpitunkeva välke. Etäisyys kirsusta silmiin huomattavasti suurempi kuin silmistä niskakyhmyyn. Siniset tai osittain siniset silmät virhe.

KORVAT: Pienet, ohuet ja lähekkäin sijaitsevat. Koiran pitää kyetä pitämään ne jäykästi pystyssä.

PURENTA: Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat terveet, puhtaat, vahvat, suurehkot ja ehdottoman säännölliset. Huulet tiiviit.

KAULA: Erittäin lihaksikas, pitkä, kaareva. Lavoista päätä kohti oheneva. Ei löysää kaulanahkaa.

ETURAAJAT: Lavat voimakkaat ja lihaksikkaat olematta raskaat; leveät, litteät, tiiviisti rinnanmyötäiset, selvästi viistot, lähes suorassa kulmassa olkavarteen nähden. Luut erittäin vahvat ja pyöreät. Koira seisoo vankasti ehdottoman yhdensuuntaisilla eturaajoillaan. Kyynärpäät suorat ja voimakkaat, ranteet pystyt. Aikuisen koiran eturaajojen pituus suurin piirtein sama kuin rintakehän syvyys.

RUNKO: Hyvin pyöreä ja syvä; kylkiluut selvästi kaarevat. Selkä lyhyt, selkälinja sään takana vaakasuora, kaareutuu loivasti leveän, lihaksikkaan lantion kohdalla. Alalinja rintalastasta vatsaan muodostaa kauniin, nousevan kaaren; rintakehä lähempänä maata kuin vatsa. Edestä katsoen rintakehä leveä.

TAKARAAJAT: Takaa katsottuna yhdensuuntaiset, reidet lihaksikkaat, sääret hyvin kehittyneet. Polvi- ja kinnerkulmat selvät, kinner lyhyt ja vahva.

KÄPÄLÄT: Pyöreät ja tiiviit, varpaat hyvin kaarevat.

HÄNTÄ: Lyhyt ja alas kiinnittynyt, koira kantaa sitä vaakasuorassa. Tyvestä paksu, kärkeä kohti oheneva.

LIIKKEET: Tiiviyttä ilmentävät, sulavat, helpot; liikunta huolettoman itsevarmaa. Ravissa liikkeet yhdensuuntaiset sekä edestä että takaa, vauhdin kasvaessa raajat lähenevät toisiaan. Eturaajat ottavat pitkiä askeleita ja lonkat liikkuvat pehmeästi. Polvet ja kintereet joustavat ja vahvat.

KARVAPEITE: Ohut, kiiltävä, tasainen ja karkealta tuntuva. Iho tiivis. Pehmeä pohjavilla mahdollinen talvisaikaan.

VÄRI: Valkealla puhtaan valkea, pigmenttiläiskät ihossa ja laikut päässä eivät ole virheitä. Kirjavilla värilliset alueet vallitsevat valkoisiin nähden. Muuten samanveroisista koirista juovikasta (brindle) pidetään parempana kuin muunväristä. Mustajuovikas, punainen, fawn ja kolmivärinen (tricolor) hyväksytään. Pilkut valkoisen koiran karvassa ei-toivottuja; sininen ja maksanväri hylkääviä virheitä.

KOKO: Mitään paino- tai korkeusrajoja ei ole, mutta koira on kokoonsa ja sukupuoleensa nähden mahdollisimman massiivinen.